11/17/2017

Elämääni lapsesta aikuisuuteen pikakelauksella

Synnyin Seinäjoella marraskuussa 1958.
Perheeseen jossa oli äiti,(isä), minä ja veljet . Samassa asuivat isäni vanhemmat eli mummani ja paappani.
Isä oli kai aina välillä kotonakin mutta oli myös paljon poissa, oli huipputason urheilija.
Paappani oli  SVUL ja SU:n puheenjohtaja vuosia ja Kuortaneen urheiluopiston perustajajäsen.
Olen Pohjalaanen luonne jonka kyllä huomaa kun seurassani on...suora,rehellinen,tempperamentikas,pössöö...pienenä rakastin istua hiekkalaatikolla suu täynnä hiekkaa ja "mököttää" hahahhaaa... kyllä maistui pahalle
Aika ennen minua 1957,veljeni tätini sylissä ja toinen paappani sylissä, äiti (essu päällä) ja isä takana keskellä kuvaa
Paapan sylissä 1959, äiti takana ja mumma,toljotan isoilla silmillä
Olen oikein nostettu pöydälle kuvaukseen 1960
Paapan sylissä 1959

Kaikkea sattui ja tapahtui äiti ja isäni erosivan vuonna 1961 ja muutin Ylistaroon mumman ja paappani luokse asumaan vuodet 1963-1969
hiukset kuin kultaa,1966
toisella luokalla parhaan likkakamu kanssa 1967,aina joka luokkakuvassa letit päässä 1-3-luokalla (löysimme toisemme Facebookissa muutamia vuosia sitten uudestaan)
Rakastin asumista ylistarossa mummalla ja paapallani, vaikka olosuhteet olivat ns. köyhät oli ulkohuussi, vettä ei tullut kuin kylmä vesi toiseen asuntoon, josta sitä kannettiin meille ,talvella putket jäätyivät ja vesi haettiin kyrönjoesta.
 Oli kylmää ja kamiina meni välillä tukkoon.
 Olihan meillä makuuhuoneessa iso pönttöuuni jota lämmitettiin ,mutta aamulla heräsi kylmyyteen.
 Itse en sitä muista eikä se minua häirinnyt,koska siihen olin tottunut.
Ruokana oli perunaa ja vesikastiketta missä hiukan suolaa, maitoperunaa, klimppisoppaa ja sunnuntaina vatkulia eli lihakastiketta. Herkkuhetket oli lauantaina saunan jälkeen possumunkki ja sitruunasoodaa. Mumman tekemä Kropsu oli myös herkkua (pannukakku). Siihen aikaan sai pennillä nallikarkkeja eli 1 markalla sai niitä 100 nallekarkkia.Leikin usein yksin,mielikuvitus oli ihana seuralainen ja alakerran Skippy koira.
Veljien kanssa ongella Kyrönjoella, tulivat kesälomilla Ylistaroon 1968 (vanhin veli asui myös ylistarossa)

Vuonna 1969 muutin sitten kotiin Riihimäelle ,se oli elämäni traumaattisempia kokemuksia, koska rakastin mummaani yli kaiken. Ikävä oli kauhea. Olinhan tottunut asumaan vauvasti asti mummalla ja paapallani.
Olin myös kova urheilemaan pärjäsin hiihdossa sekä yleisurheilussa, jossa voitin joka vuosi pokaalit ja mitalit. Riihimäelle muuton jälkeen milläs muulla pohjalaanen pärjää kuin urheilulla veren maku suussa. Olin myös äärettömän ujo joka oli todellinen haittatekijä elämässäni. En paljon kehdannut koulussa suutani avata. Ja muistan hämeessä minkä naurun sain luokassa aikaan kun puhuin leviää pohjanmaanmurretta. Opettaja mitä me tehrähän? ja kaikki nauroi,,,en tosin tiennyt silloin miksi? opin pitämään suuni sitten kiinni.
urheilijatyttönen 1970
Pääsin myös erään koulun historian kirjaan hiihtosuoristeni johdosta kun voitin 4 luokalla kaikki yläluokatkin.
 Joka vuosi kouluaikana voitin sekä korkeudessa 12-vuotiaana 145cm saksilla.












Sain kahtena vuonna koulun paras urheilija pokaalit.
Pokaalin ylpeä omistaja 1971
 Ujouteni vain oli esteenä jatkaa urheilua vanhempana ja koska ei ollut valmentajaa.

Joulujuhlissa sain yleensä esittää Mariaa joulukuvaelmassa,koska minulla oli pitkät vaaleat hiukset,niistä sain myös aina kärsiä kiusaamista,tahoilta jota moni ei uskoisikaan.(aikuisena)

Pärjäsin koulussa keskitasoa, koska ujous hallitsi elämää ja olen koulukiusattu. En uskaltanut luokassa puhua ääneen kun kaikki alkoivat nauramaan ja sain kuulla olevani "painonnostaja" "mies" ym...sekä alpiino vaaleuteni takia.Silloin purtiin hampaat yhteen ja kestettiin. 🙈 kun sain silmälasit vuonna 1972 olin "silmälasikäärme". Yleensä lasit olivat sitten repussa ja mieluummin kuljin puolisokeana.

1972 ja lempibändini levy käsissä The Sweet
1972

Niin elämä kulki omaa latuaan. Rakas paappani kuoli ja isäni kuoli 1975.

 aloin kokeilemaan viinan juomista 14-vuotiaan ensimmäisen poikaystäväni kanssa. Olihan se nähty tapa mikä alkoi myös hallita elämää.
Kun join ujous kaikkosi ja alkoi tekemään tekoja mitä ei koskaan selvinpäin olisi kehdannut tai pystynyt. Kuten moni tietää juovuksissa tulee tehtyä tyhmiä tekosia joita saa katua loppuelämän.
Hain varmasti mumman rakkautta ja isän rakkautta miehistä joita tuntui vaihtuvat elämässäni tuhka tiheään.
 Olin kuin juureton puu joka oli uudestaan aina hylätty ja juuret olivat kasvaneet vinoon ja jääneet ilman syvyyttä. Olihan se aikamoista kun herää milloin metsästä tai muualta oksennuksen seasta.

1970-luvun menopaikka oli Riutanharju niminen lava Riihimäellä missä kävi monet kuuluisuudet Suzi Quatrosta ...Bay city rollessiin.

Minun suurin bändi ihastus oli The Sweet yhtye ja sen laulaja Brian Connolly,taisi monella poikaystävällä olla kestämistä kun aina vaan kuuntelin yhtyettä ja miesihanne oli Brian.
The Sweet

Piirrokseni Brianista 
Brian Connolly
Brian Connolly

Tässä siis teiniaika josta siirrytään aikuisuuteen siitä ajasta en halua kirjoittaa koska tapahtui paljon ikäviä asioita jotka olen halunnut unohtaa.

Parasta oli vuonna 1981 tyttäreni syntymä vaikka silloin sekin oli kovaa. Mutta tyttäreni oli se joka piti minut elämässä kiinni. Vaikka oli alkuvuodet vaikeaa kun en ollut uskossa ja kuljin maailman teillä yksinhuoltajana,enkä osannut olla kunnon äiti...kunnes muutos tuli vuonna 1992,kun tulin uskoon.

"Lapseni isä on aihe mistä en halua puhua silloin sain tutustua elämään mistä en tiennyt mitään pohjia myöten ja siitä ns. alamäki alkoi.Onneksi aika on kulunut ja näen jos asioissa myös hyvääkin." Nuorempana on vietävissä eikä uskalla sanoa EI kuten nyt. Tosin ilman häntä ei olisi myös lastani sekä kahta ihanaa lastenlasta.

Tyttäreni kanssa olemme nykyään, ei aina, parhaat ystävät ja voimme kertoa toisillemme melkein kaiken. Kun kuljemme tuolla aina sattuu ja tapahtuu kaikkea ja sitten nauretaan. Ilman häntä elämäni olisi niin tylsää enkä tietäisi missä olisin.Tosin välillä tulee siihenkin mutkia matkaan,kun luonteet tärähtää.

Sydänystävät ystävät, onko niitä?

Olen silti aika yksinäinen, koska ei ole ns. uskovia ystäviä yhtään. Eikä ole muitakaan ystäviä kuin yhden käden sormin laskettavissa. Yksin on välillä vaikeaa ja itken kun tulee jonkun kanssa yhteentörmäys.

Onneksi on yksi sielunhoitaja joka on ollut vuosikausia ,kuuntelee aina .
Sekä muutama auttaja...mutta ns. ystävää ei ole yhtään.

Sydänystävää tai miten se sanotaan? ei ehkä mitenkään, kun koitan kestää vaan.
Välillä koko usko tuntuu siltä ,että miksi Jumala otti pois yhden parhaan uskovan likkakamun,miksi hänen piti kuolla 2007 ja sen jälkeen en ole kokenut kenenkään kanssa samanlaista sielujen sympatiaa,kuin Pirjon joka muutti taivaan kotiin 44-vuotiaana.
Rakas lapseni ja minä 1982

ankean näköinen koti... vuonna 1982 kun sain ensimmäisen vuokrakämpän
Tyttäreni ja minä vuonna 1993




Minä ja rakas tyttäreni 2014
tyttäreni ja minä 2012

Kuolemat on olleet kovia juttuja elämässä. Erityisherkkänä ihmisenä niitä ollut vaikea kestää. Olen ehkä monista läheisten sekä ystävien kuolemista sekä itseeni kohdistuvasta väkivallasta  jokseenkin traumatisoitunut.

Koulua kävin ylistarossa,riihimäellä ja järvenpäässä . Ammattikoulutus on keittäjä mutta luin kauppakoulussa sihteeriksi.
Töitä silti oli jokseenkin heikosti ja vaihtelevasti 2-vuoden määräaikaisuuksista 6kk määräaikaisuuksiin. Koskaan en ole saanut vakituista työpaikkaa.

Työttömänä ollut 18-vuotta mutta silloinkin usein töitä tehden työttömyyskorvauksilla. Aina olen ollut ns. köyhä suomen mittakaavassa. Halunnut tehdä töitä vaikka sitten sillä 9€/päivärahalla kunhan saan tehdä.
Monta kurssia koluttu on ja huomannut miten turhia ne olikaan,paitsi Atk-koulutus, mutta kun niitäkin käy 6 niin alkaa olemaan saman toistoa. Mitä köyhyys on antanut? sen että osaat elää todella pienellä.
Vaikka välillä se suututtaa,kun et voi ostaa mikä toisille on itsestäänselvyyksiä minulle ei.
Ei autoa, ei ajokorttia ,ei omaa asuntoa ,et voi ostaa vaatteita mitä haluisin, et voi matkustella..välillä tekee tiukkaa saatko ostettua lääkkeitä ja joudut laskemaan kaiken.
Silti olen selvinnyt ja ymmärrän, että ei se rikkaus ole näkyvää maanpäällistä.
Vähän kuin Lasarus ja rikas mies. Rikas sai maanpäällä kaiken hyvän mutta Lasarus sai taivaassa kaiken hyvän eli osat vaihtui rajan tuolla puolella.
Sitä odotan minäkin.
Sydämmen rikkautta,empatiaa, kykyä nähdä heikko,sorrettu,sellainen joka ei ole ihmisten silmissä mitään.
Maailmahan arvostaa rikkaita, kuten tv:stä huomataan, missä tulee tosi tv ohjelmia rikkaista,kauniista ja niistä joilla rahaa.💲💰💍💎seksillä myydään.
Harvemmin miten ihminen selviää 500€/kk  tulee ohjelmaa, sehän vasta olisi hieno ohjelma miten ihminen on selvinnyt koko elämänsä alle 1000€/kk ilman koskaan ottamatta velkaa ym.sehän on ihme!
tikru poikakin sitä ihmettelee


Jumalan kunnioitus
Hangossa 1978

Koko elämäni on ollut kunnioitus Jumalaa ja Jeesusta kohtaan. Se ikäänkuin istutettiin minulle jo pienenä. Ja sain sen sitten kokea konkreettisesti/henkilökohtaisesti vanhempana.

Tuskin ilman Jumalan varjelusta olisin hengissäkään ja selvinnyt eräiden entisten miesteni väkivallasta. Jotenkin kai löysin aina sellaiset miehet, jotka kohteli minua huonosti . Nyt kun sitä kaikkea välillä muistelen häpeän puna ja viha nousee mieleeni. Menneisyyttä ei voi muuttaa, mutta nykyisyyden voi. Katsomalla eteenpäin ja unhottaen sen mikä takana on.
Taivas on uskoni määrä matkalle en tahdo jäädä. Sanoohan Jeesus, että katso uudeksi minä teen kaiken.
 Luulin,että kun annan elämäni Jeesuksen käsiin kaikki muuttuu paremmaksi,mutta ei se muuttunutkaan mutta Jumala antoi voiman kestää kaiken paremmin.
Vaikka tie on vieläkin yhtä nousua ja laskua silti se on erilaista, kun on turva Hänessä joka niin Rakastaa.
Hän Ei suutu vaikka mä suutun.
Uudet taivaat ja uudet maat seinämaalaukseni

Hän ei hylkää vaikka minä saan raivareita ja sanon mene pois Jumala.
Sitten jo käännyn ja juoksen taas syliin, koska ei ole muutakaan paikkaa minne mennä. Vaikka ei sitä näe sen voi silti kokea.
Jeesus on iankaikkinen Jumala.
Isä, Poika ja Pyhä Henki ...pyhä pyhä kaikkivaltias kestää mun kiukuttelut.
Hän ei hylkää ei koskaan.
 voin iloita, koska sairaus ei muokkaa mitä sinä olet ja koet

Ei kommentteja: