12/23/2017

TT-kuvaus 22.12.2017. Joulurauhaa kaikille lukijoille 2017 !

Olin  eilen 22.12.2017 kokovartalon tietokonekuvauksessa TT.
Vastaukset tulevat vasta ensivuonna 2018 eli syöpälääkäri soittaa.

Ainakin laboratorio arvot olivat romahtaneen verrattuna viimekertaiseen hemoglobiini oli tippunut 133:sta 118:sta johtuneekohan ankarasta laihtumisesta sädehoidon jälkeen. Ilmankos on aina väsynyt,oksettaa ja huimaa.

Ei voi enää syödä mitä vaan,koska kuvottaa.


Koittelin yksi päivä sitten vaatteita ja kaikki roikkuu,tippuu päältä.
Onneksi kaapissa oli kahdet pienen farkut, jotka mahtui mulle 15v sitten. Koko 40-38 on tippunut 36:teen.
No menin sitten yhtä Luhdan takkia pienentämään ja taisin pilata sen.
Ruppuräätäli kun olen. Viime vuonna vein kaikki pienet vaatteeni kirpputorille ja nyt olisin niitä tarvinnut.

Tässä oli nyt tämä tieto kuvauksista sun muusta ja huomenna on Jouluaatto.

Joulu  jokavuosi, se tulee taas
Paikkakuntamme jouluseimi
 Huomenna vietetään sitten Vapahtajamme Jeesuksen syntymäjuhlaa (tosin en tiedä onko se oikea päivämäärä) mutta silti siksi joulu kuuluisi olla. Nyt se tietenkin on loputonta lahjojen ostoa eli mitä myös itämään tietäjät vei Jeesukselle ,lahjoja talliin.
Taisi olla olot silloin todella huonommat mitä on nyt. tosin myös on monella perheellä suomessakin työttömyyttä ja köyhyyttä. Itse sen hyvin tiedän.Koitan silti ajatuksin elää sen asian yläpuolella.

Eilen käytiin kaupoissa ja olen pikkuhiljaa tilannut lahjoa kuvamukeja ja paitoja, sekä kalentereita lastenlasten kuvilla. Ei sitten ole ns. tavanomaisia lahjoja.
lapsenlapsen kanssa kaupassa,mummi vähä törmäili ton ison autokärryn kanssa


mummin hamahelmi tekosia, ensimmäiset jee
Innostuin tekemään hamahelmiä ja niitä kiva väsätä hehheh kuluu aika, kun ei oikein tv:stä tule katsomista.

Tein Joulukortteja
Siinä olen joulupukin sylissä vuonna 1965-66 Vaasan sokoksessa,jännittyneenä
tietokoneella piirretty
Joulurauhaa kaikille lukijoilleni ja vietetään rauhallinen joulu. Jos olisi valtaa ja voimaa lähettäisin kaikille Rakkautta ja sitä että ei joutuisi olemaan yksin sekä sopivasti rahaa. Joulu on kuitenkin perheen juhla. Kaikilla se ei vaan mene niin hyvin. Silti iloista Joulua ja älkää ähkykö,ainakaan paljon.
Viime Jouluna oli mummi vielä melk.kaljupäänä lastenlasten kanssa 2016

12/11/2017

Vyöruususta lääkäriin taas 11.12.2017

Viime viikolla alkoi kipu yöllä perjantai 8.12 - lauantaina 9.12.  käsivarressa, poltti ja oli ihan turvonnut ja kuin tulehtunut mustelma. Katselin sitä aamulla ja ihmettelin mistä siihen tollainen jälki on tullut. Oloni oli ollut outo jo muutaman päivän, päässä hiki valui ja oli kuuma ja kylmä. Huippaa ja pyörryttää.
eka läntti joka polttaa, tosta se kasvoi ja kuin renkaita ympärillä turvoksissa
Seuraavana yönä lauantai-sunnuntaina alkaa kova kipu taas samassa kädessä ja polttaa yhtä kohtaa. Painelin sitä ja tuntuu patti ihon sisällä ja aamulla kun herään katon kättä ja siinä on erinäköinen jälki, kuin vesikelloja. Polte inhottava ja kipeä.
toinen läntti rakkuloineen, söpö
Päivällä mietin lähdenkö kokoukseen helluntaiseurakuntaan, kun on niin kumma olo ,että tuntuu ettei pystyssä pysy. Vaaka näyttää 61 kg painoa ja ruokahalu on kadonnut. Lähden kokoukseen ja on pääkallokeli. Kun koitan yhden sillan alta kulkea on koko tie jäässä, eikä ole hiekoitettu. En saisi kaatua kun luut katkeaa varmasti herkästi tässä tilassa.Kesti monta minuuttia kamppailla pystyssä pysymistä. Ärsyttävää.
Läheltä piti

Kokouksessa on sitten kiva meno päällä kun siellä on vierailijoita, jotka laulavat Hebrealaisia lauluja ja soittavat, kitaraa, huilua,pianoa ja tamburiinia.
Omassa seurakunnassa on paljon Kongolaisia jotka myös esiintyy ja se onkin uutta näille vierailijoille. He ovat aivan innoissaan kongolaisten esityksestä jossa lähtevät takaa laulaen eteen. Lopussa he kaikki esiintyvät yhdessä .
Kongolaiset, ihana meno päällä
Minulla oli vaikeuksia istua onnistuneesti, pyörryttää ja huimaa kokoajan ja odotan vaan ,että pääsen kotiin.
Olen aina niin sitkeä pohjalaanen ,että koitan näyttää tervettä vaikka olen sairas. heh en oikeasti taas tiennyt ,että niin sairas.
Kun pääsen kotiin taas kaikki pyörii päässä ja hiki valuu, tuntuu ,että on kauhea kuume, en kuitenkaan mittaa sitä.

Seuraava yö menee kivuissa, kun kättä särkee ja olen käärinyt sen sideharsoon ,että ei koskisi petivaatteisiin. Sideharso ei vaan pysy kahdessa eri kohtaa paikallaan vaikka kuinka hyvin koittaa sen laittaa.

Maanantai aamuna sitten soitan lääkärille ja saan ajan klo 12.
Katson peilistä takaa kättäni ja löydän taas uuden vesikelloläiskän takaa käsivarresta.

Jee lisää tuloo nokkospuskatautia


Käydään sitä ennen tyttären kanssa kaupassa, vaikka huippaa,mutta piristyn kun näen tyttären. 
Kaupassa taas pössöillään, kun ollaan ostettu kärryllinen ruokaa ja aina tulee perään joku ihminen jolla vaan yksi tavara, niin aina sanotaan, mene sinä vaan ennen meitä. Niitä meni kolme sitten ennen meitä ja kassa mies alkaa nauramaan, ei voi olla totta. Sitten kun olin maksanut ite , niin tyttö päästää vielä yhden ohitsensa ja kassa nauraa ja sanoo:" tämä ansaitsee jo ilmaiset muovikassit ja nauraa." Sanoin, että hei mitä jos päästetään 5 tuntia ihmisiä ohitsemme ansaittaisko sitten jo ilmaiset ruuat? kyllä naurattaa taas.


Kävelen sitten terveyskeskukseen ja taas heikottaa. Hiki valuu kun odotan vuoroani, huh huh,mikä tuska. Lääkäri huutaa nimeäni ja astun sisään. Näytän käsivarttani ja mies hetken katselee ja pitää kädestäni kiinni ja sanoo:" Sinullahan on ruusu kädessä ihan selkeesti. Vyöruusu.
Selittää jotain vesirokosta ym...ja siitä miten on vastustuskyky heikko, kun olen ottanut syöpähoitoja eli viime sädehoidon.
Sanoo ,että mun ruusu on hermoalueella C18 selkeet rajat näyttää kuvasta. No jes eli sellanan vaiva sitten jälleen. Kirjoittaa lääkkeen, jota pitää ottaa 5 kertaa päivässä 5:nä päivänä.
Sanoi ,että siitä johtuu tää olotila kun huimaa,oksettaa, pyörryttää,hiki valuu, kuumetta (maby), käsi tulessa kuin kokoajan nokkospuskassa.

Yö meni hyvin kun keksin liimasiteen ja siihen sellasen päälle, että pysyy kädessä yön, ei sitten hinkkaa. Aamulla olo oli kyllä aika sekava ja mietin pysynkö pystyssä, mutta pysyin...nyt mennyt 5kpl pillereitä.

13.12.2017 viime yönä oli kauhea kuume varmaan, kun hiki valui yöllä ja noita kohtia särkee kovaa ,,,aamulla oli lämpöä 37,9 mutta laski illaksi 37,2 . Aika heikko on olo. Kuinkahan kauan menee auttaako lääke vai ei. Nyt takana 11 tablettia,,,saa nähdä lähteekö edes tällä kuurilla vai tuleeko sairaalakeikka.

22.12.17 on TT-kuvaus kokovartalon sairaalassa syövän takia...
Ruusu, jonka toivoisin saavani ... mutta niitä on myös nokkosmaisia


12/05/2017

Syöpäkuulumisia nyt Joulukuu 2017

Niin en ole oikein puhunut mitään syövästäni, kun en oikein itsekkään tiedä mikä vaiva on syöpää ja mikä jotain muuta.

Kasvaimet oli viimeksi jotenkin pienentyneet ja sitten taas niitä oli kaulalla kaksi pientä imusolmukkeissa. Tosin minun laskujen mukaan ne oli pysyneet samana mutta vain nyt niitä oli kaksi .

Rintakehällä en tiedä mikä on tilanne. Isoin pesäke siellä tuntuu olevan edelleen.

Kylkiluista oli viimeksi kadonneet pesäkkeet sytostaattihoidon takia, eli ollut jo vuoden poissa.

Mutta lannenikamassa on pesäke L2 nikamassa n.2cm.
Tässä kuussa on siis TT-kuvaus mutta en ehkä saa syöpälääkärille aikaa.

Minullahan on aika kovat opiaatti laastarit kädessä 2kpl mitkä vaihdan 3pv välein ja tulehduskipulääke 90mg ja läpilyöntikipulääke minkä otan kovaan kipuun, tosin ei tehonnut viimeksi.

Ehkä lääkityksen takia olen ollut hyvässä kunnossa ja välillä tuntuu syöpä kuin ei sitä olisikaan. Tosin kun tulee paha olo niin sitten taas muistan,mutta johtuneen lääkityksestä.

Olen siis laihtunut n. 10kg sädehoidon jälkeen ja se on pysynyt ,vielä.

Käyn lenkillä ja koitan viettää normaalia elämää, mutta nukun aika paljon verrattuna viime vuoteen.

Niin kaunis on luonto
5.12.17 lenkillä rannassa,ihana ilma -2 astetta ja ihana näkymä
Johtuu siitä että laastarit väsyttää ja onneksi on sairaseläkkeellä ,että on aikaa nukkua.

Eli syöpä on mutta se ei kovasta haittaa elämääni.
Monia hienoja vaikuttavia tekijöitä on ,että on oikea lääkitys eli ns. kohillaan,diidooduu...

Sekä kun toukokuussa leikattiin toinenkin rinta pois niin on niska/hartiakivut helpottaneet huomattavasti.

Välillä ihmettelen miten agressiivinen syöpä etenee näin hitaasti vai onko takana se ,että ihmiset rukoilee puolestani ja se on ns. pysynyt kurissa ja herran nuhteessa.

Kivuton päivä on aina kiitoksen aihe. Inhoa kipuja joille ei voi mitään.

Olen kai niin pössöö pohjalaanen alushameen knappi
toikin varmaan just syönyt knapin



12/04/2017

Kissani kautta aikain 1979-201 ....olen Catwoman

i am Catwoman
Ensimmäinen kissani löytyi silloisen mieskamuni saunan vintiltä ja oli valkoinen jolla musta häntä. 1979 ihana kissa nimeltään Misku. Kerran koki trauman, kun olin synnyttämässä lastani niin meni hetkeksi äidilleni hoitoon ja äitini asui 5 kerroksessa ja kissa tippui sieltä alas ikkunasta ,mutta selvisi hengissä . (naurattaa nämä mun kirjoitusvirheet välillä, kun olen kirjoittanut en huomaa mitään,mutta kun katson seuraavana päivänä huomaa aivan ihme sanoja mitä olen kirjoittanut) lukihäiriö aika paha sellainen.

 Misku 1979-1998



Kaunis Misku 1979-1998
 Mila 1998-2006


Toinen kissani oli Mila. Tyttäreni opettaja toi sen pihalle laatikossa ns. ex tempore kun tytär oli sanonut ,että entinen kissa kuoli. Mila eli lyhyen elämän kuoli munuaisen vajaatoimintaan.
Olenpa kiukkuisen näköisenä

Mila oli ihana sisäkissa
 Tepsu 2007-2013

Kolmas kissani oli Tepsu nimeltään ja ensimmäinen poikakissa ja joka naukui ulos koska oli ollut vuosia ulkokissana. Otin kissan kissakoti kattilasta. Sitä ei mikään saanut pidettyä sisällä, niin kova ääni ja huusi ovella. Pakko oli aina ulos viedä. Tietty sai pelätä koska jää auton alle. Kun menin itse ulos Tepsu kulki perässäni . Aina oli kova jallittaminen ,että saan sen eksytettyä ,että ei kaupungille tule perässäni. Oli ihana kissa ja todella viisas. Talvella tein sille ulkona käytäviä ja tuli aina niitä pitkin perässä . Talossa missä asuin oli Tepsu kaikkien lemmikki. Niin vain sitten kävi että kerran päästin sen 22.12.13 ulos myöhään ja hetken kuluttua tuli soitto,että oli jäänyt auton alle. Tepsulla oli kello kaulassa ja kaulapanta missä nimi. Se on aikamoinen shokki josta kesti toipua kissoista eniten kun tuli yllätyksenä.
Äitin poika Tepsu
Minua ei vangita sisälle

my black panter


Kävelyllä,kumpi seuraa kumpaa
Tikru ent. Kaveri 2014-


Kaveri tuli sitten Tepsun jälkeen 3kk .olin käynyt katsomassa kissakoti Kattilassa hämeenlinnassa jo monta kertaa uutta kissaa. Mietin, jaksanko enää hoitaa. Olin ajatellut valkoista kissaa,koska ne minusta niin kauniita.Mustaa en voinut ottaa,kun muistuttaa Tepsua liikaa. en oikeastaan osannut päättää ja minkä sitten otin, koin ensiksi virheeksi, olikin niin iso ja (karvainen) hahahahh niinkuin kissa ei sitä olisi:#¤%! eikä mitenkään erikoinen kuten minusta edelliset oli olleet. kissa oli kyllä hyväkäytöksinen ja viisaan tuntuinen,mutta todella arka. Kukaan ei oikein tiennyt ikää eikä menneisyyttä,sen nimi oli Kaveri,koska se oli vaan kaikkien kaveri. Otin sen luotettavuuden takia. Pelokas kissa siis muutti kotiini. Aluksi aina jotenkin tulee verrattua kissaa edelliseen ja vaikea päästä yli. Muutin nimen sitten Tikruksi, toinen poika kissani.

Parvekkeella kiva katsella lintuja ja ihmisiä


Hiiri on kiinni 🐁🐀

Talvinäköalat

Hieno muki äidillä, Brian Connolly,minäkin pidän hänestä.

Tikru on kissa, joka on maailman ihanin tähän mun elämäntilanteeseeni. Kuka nukkuu vierellä? Vaihdan kylkeä ,Tikrukin vaihtaa puolta samalla kyljelle mun kanssa,monta kertaa yössä.
Kuka herää yhdessä aamulla ,laitan ruoan tikrulle ja keitän kaffeet itelle, välillä avaan ulko-oven rappuun ja tikru juoksee raput ylös alas (aamujumppa) arkana ei koskaan karkaisi. Luetaan yhdessä raamattua,päivän sana ja rukoillaan. Kulkee perässäni kun rukoillaan ja kuljen huoneesta toiseen.
Päiväunet kylkikyljessä.


Tv katsoessa tikru on siinä
Kun masentaa tai itken, Tikru tulee vierelle ja puskee päätä. Aina vierelläni. Leikitään, olen tehnyt ison pahvilaatikon missä käytävät, monta raapimapuuta...vetelen hiiriä,matoja ja palloja pompotan pitkin lattialla,tikru perässä. Oikeastaan Tikru on parempi kuin aviomies, ei kiukuttele, ei huuda, ei äksyile (välillä vaan puree pohkeesta) ja joskus oksentaa ruuan,kuuntelee,ymmärtää (luulisin) , tulee kun käsken (mies ei ehkä tulisi), on uskollinen ystävä. ei vaadi mitään (kuten ehkä mies) vain ruokaa ja puhtaan kissanhiekka astian.
Ihana ystävä maailman paras .
Kiitän Jumalaa ,että minulla on cat jota rakastan ja joka rakastaa minua (ainakin niin luulen).

Lonkan ultra 29.11. ja yleislääkäri 1.12.17 ja yllättävä soitto lääkäriltä 4.12.17

Kävin lonkan Bursiitti eli limapussi ultrassa ja lääkäri totesi ,että ei ole mitään nestettä eli pitkään jatkuneet kivut ei sitten olekkaan limapussitulehdusta ???

1.12. aika normilääkärille joka sanoi, että ei kyllä lähde röntgenkuvaamaan lonkkia kun ne on vuosi sitten kuvattu.
Silloin ollut muutoksia ja kulumia mutta ei kuulemma niin pahoja ,että nyt tarviisi kuvata.
Eli vuodessa ei muka muutu mikään ? Kävelin sentäs päivässä 10-7km, tosin enää en kipujen takia.

Totesi ,että oli turhaan ruiskuttanut kortisoonia lonkkiin 3 kertaa ja ne kyllä auttaneet, mutta eivät tiedä mikä on syy ,että lonkka ja istumis luukipuun?(muistan viimeksi lääkärin sanat kun ruiskutti kortisoonia lonkkaan."ihan selvästi tuntee ,että täällä paljon nestettä,sen tuntee sormilla") eli tuntiko väärin? kekkosen kuljupää...jaa jaa jaa jei...
Että nyt vaan sitten arvaillaan.😷
Lapsenlapsi ennen ja jälkeen 😁
Ottaa kuulemma yhteyttä syöpälääkäriin ja pohtivat yhdessä mikä mulla on? vai toteavat ei ole mikään kuin iso luulosairaus vaivana lonkissa ja luissa.
Lääkäreiden tietämättömyys välillä hämmästyttää, tuntuu ,että potilas tietää paremmin itse vaivat jopa muiden vaivat kuin lääkärit.
arvaillaan!!! kuka siellä on?


Yleislääkäri soittaa 4.12.17
Tätä kirjoittaessa yllätys yllätys yleislääkäri soittaa ,oli saanut mun syöpälääkärin kiinni ja kuulemma syöpälääkäri päättää siirtää Joulukuulle TT-kuvauksen eli se sitten aikaistetaan eikä olekkaan Helmikuussa 2018, eli jotain hyvää sitten. Kaipa TT-kuvista sitten näkee onko lonkissa kulumaa vai jotain muuta??? Yes kiitos yleislääkärille !!!


Jotenkin nukkuminen alkanut maittamaan tosi paljon,tuntuu että aina väsyttää ,oispa karhu joka herää vasta keväällä .

11/30/2017

Kuolemat elämässäni ja niiden tuntemukset 1972-2010

Ajattelin tässä kirjoittaa kuolemista ja kuolemasta. Niistä joita olen omassa elämässäni kokenut ja niistä tunteista joita ne aiheuttaneet.
Toisille kuolemat on normaalit tapahtumat elämässä eikä sitä oteta niin vakavasti, koska se kuuluu elämään samoin kuin syntymäkin.Varsinkin vanhuksen...silti minulle se on ollut rankkaa.
Riihimäen mumma ja paappa, serkkuni ja äitini hautakivi
Seinäjoen mumma ja paappa ja tätini hautakivi Seinäjoella

Ihminen joka on "hylätty" monta kertaa ja on ns. erityisherkkä kokee kuolemat ehkäpä voimakkaammin ,kuin ne jotka pitää sitä luonnollisena. Silti monia koskettaa kuolema varsinkin jos lapsi kuolee ja ihminen joka on hyvin läheinen ja rakas. Väkivaltainen kuolema, itsemurhan aiheuttama kuolema, sairaus, yllättävä poismeno äkkiä satuttaa, koska siihen ei voi varautua ennakolta.

Ensimmäisen kuoleman muistan Ylistaron sillalla kun nainen oli ajanut pyörällä ja saanut jonkun kohtauksen ja juostiin katsomaan,kun makaa kuolleena sillalla. Olin varmasti joku 7-vuotias. Oli tavarat pitkin siltaa laukusta levinneet.

Seinäjoen Paappa

Rakas paappani 
paappani saa keppikerhon kävelykepin

Pirkko Mannola, paappani ja joku rouva vuonna 1958 jossakin tapahtumassa Seinäjoella
-Paappani kuolema oli ensimmäinen vuonna 1972, paappa oli hoidettu keuhkoparantolassa ja sitten siirretty sairaalaan ja kuolinsyy oli keuhkosyöpä. Meille lapsille sitä ei kerrottu silloin ja muistan kun kuulin ,että paappa oli halunnut nähdä vielä minut ja veljeni ennen kuolemaa,mutta ei sitä kukaan kertonut. Se tapahtui Seinäjoella ja me asuimme Riihimäellä. Muistan sen tunteen hautajaisissa, olin aika turtunut ja tuntui epätodelliselta.Olin 14-vuotias.
17.3.1972 paappani hautajaiset ylistaron kirkossa siunaus mistä matka johti Seinäjoen Törnävän hautausmaalle,minä siellä tulen rappuja vaaleat pitkät hiukset silmilläni vanhimman veljeni kanssa.

Isä

-Seuraava kuolema oli isäni v.1975 joka tuossa kuvassa kantaa paapan arkkua eli oman isänsä. Olin silloin 17-vuotias.
Isäni tapettiin viinapullon takia eli kohtasi väkivaltaisen kuoleman. Oli 2vko koomassa sairaalassa ja menin katsomaan häntä. Silitin isän kättä, muistan miten se oli voimakas koska oli entinen urheilija . Yht äkkiä isä avasi silmänsä ja sanoin, isä jos tunnistat minut niin räpäytä silmiäsi kaksi kertaa, ja isä räpäytti silmiään ja kyyneleet alkoi valua poskilla ja sydän pysähtyi. Juoksin sairaalan käytävällä hakemaan apua...se oli viimeinen kerta isä kuoli siitä seuraavana päivänä. Tapauksesta jäi trauma sisimpään , isä oli 42-vuotias.
Isäni ja äitini 1950-luvulla

Kihlattuni

-Seuraava kuolema oli kihlattuni jonka kanssa oltiin on/off suhteessa. Viina vei ja oltiin välillä erossa ja yhdessä.Alkoholi hallitsi elämää ja pettämiset. oltiin taas riidelty..kihlattu asui naapuritalossa. Muistan kun ambulanssin pillit ulvoi ja mietin ei kai ole hänelle mitään sattunut. 26.6.1990 olin 31-vuotias, kihlattu 32-vuotias .Kuluu 2päivää ja töihin minulle soitetaan, että arvaa kuka on poistunut keskuudestamme? kysyin no kuka? kihlattu on tehnyt itsemurhan.
Hirttänyt itsensä vaatenaulakkoon.
Lysähdin polvilleni ja juoksin terveyskeskukseen, missä olin töissä.
Siellä sanottiin ,että kyllä se on totta. Minua ei kutsuttu hautajaisiin koska kihlatun suku piti minua syyllisenä asiaan.
Kävin katsomassa häntä arkussa. Tuntui epätodelliselta ,että siinä makaa eikä herää vaikka hoen hänen nimeään.
Siitä lähti 20-vuoden painajainen, joka yö näin unta asiasta.
Monena yönä hän tuli uneen ja heräsin ja olin epätodellisessa olotilassa vuosia.
Elin jotenkin vuosia sumussa ja humussa elämässäni. välillä uskossa ja välillä maailman teillä. Olin uskossa 1992-1997 ...mutta sitten kylmenin kun

Seinäjoen mumma

- rakas mummani kuoli. Olin ollut hänen luonaan juuri kesän ja lähdin kotiin.mummalla oli kovat kivut mahassa kun lähdin. Olin edellisenä päivänä saanut johdattaa hänet uskoon, Jeesukseen Kristukseen. Mumman luona olin aina ns. turvassa, ei koskaan tullut mieleen ns. maailman asiat kun sain olla mummani kanssa. Aina kun lähdin pois hänen luotaan koin Hylkäämisen kivun.Rautatieasemalla itkin aina kun piti jättää mumma sinne yksin Seinäjoelle. 3vko kuluttua tulee äiti kotiini ja sanoo,että hän sai puhelun ,että mumma on viety sairaalaan, eikä kannata tulla katsomaan koska on tajuttomana ja huonossa kunnossa. Siitä paikasta lähden junalla Seinäjoelle ja sairaalaan. Heti kun astun sairasvuoteen luokse mumma huutaa:" Leenaaaa. Katselen sitä kauheaa taistelua elämästä ja kuolemasta ,oksennan kun niin raskasta. Mumma kuolee siitä 4päivän kuluttua.mummani oli kuollessaan 92-vuotias.
mumman 85-v päivät

minä ja mumma 1966
-Sen jälkeen kuolee monia muita entisen elämäni ystäviä ja myös uskovia ystäviä.
Mumman kuoleman jälkeen tuli maailman vaihe eli romahdin täysin.

Tyttäreni isä

-Tyttäreni isä kuolee viinamyrkytykseen v.2006. oltiin juuri saatu remontoitua hänelle asunto kuntoon ja hänen piti palata sinne takaisin ja odotti toisessa asunnossa pääsyä omaan asuntoon mutta löytyy siitä kahden päivän päästä kuolleena asunnosta.tytär oli soitellut ja ihmetteli kun isä ei vastaa, poliisit tuleekin ...

Paras likkakamu

-Seuraavaksi paras likkakamu  kuolee 2007...

Oma Äiti

-Äitini kuolema 12.6.2010 on silti ollut pahin kaikista, koska oltiin viimeiset vuodet äidin kanssa melk aina yhdessä ja soiteltiin jokapv...pahinta oli kun kukaan ei tiennyt mitä on tapahtunut enkä tiennyt minne äiti on kadonnut kotoa. edellisenä iltana hänellä oli raamattupiiri kotonaan.
Seuraavana päivänä häntä ei löydy eikä puhelimeen vastata. Huomaan piuhoja lattialla hänen kotonaan ja menen sairaalaan kaksi kertaa häntä etsimään ja vien piuhat mukanani josta tietää ,että ambulanssi on käynyt. Kukaan ei ollut sukulaisille soittanut.
Vasta myöhään illalla tulee soitto meilahdesta että äiti on siellä.Muistan kun lääkäri kertoo mitä on tapahtunut olen niin sumussa,että en tajua puheesta mitään.
Aamulla on saanut sydänkohtauksen.
Elää siitä 3vko ja sitten kuolee.Olen äidin luona loppuun asti en jätä häntä. luen raamattua,rukoilen ja pidän kädestä kiinni. Äitikin yrittää kommunikoida mutta henkitysputki kurkussa estää sen.
Tuska on jotain sanoin kuvaamatonta.
Kestää siitä jotenkin toipua 3-vuotta sumussa ja epätodellisessa tilassa oloa.
Yht äkkiä ihminen jonka kanssa puhuit puhelimessa jokapv on poissa.
Rakastan sinua äiti

Rakas äiti kulta v. 2008
mama


Myös monia muita kuolemia, väkivaltaisesti kuolleita ja itsareita yli 20 henkilöä.

- Eräitä joista en voi puhua kuin Jumalalle

- Myös monia muita sukulaisia, joita en kokenut niin läheiseksi kuin nämä jotka tässä mainitsen.

Kiitos kun jaksatte lukea näitä mun juttuja,älkää arvostelko mua pahalla, olen vain niin herkkä.