11/30/2017

Kuolemat elämässäni ja niiden tuntemukset 1972-2010

Ajattelin tässä kirjoittaa kuolemista ja kuolemasta. Niistä joita olen omassa elämässäni kokenut ja niistä tunteista joita ne aiheuttaneet.
Toisille kuolemat on normaalit tapahtumat elämässä eikä sitä oteta niin vakavasti, koska se kuuluu elämään samoin kuin syntymäkin.Varsinkin vanhuksen...silti minulle se on ollut rankkaa.
Riihimäen mumma ja paappa, serkkuni ja äitini hautakivi
Seinäjoen mumma ja paappa ja tätini hautakivi Seinäjoella

Ihminen joka on "hylätty" monta kertaa ja on ns. erityisherkkä kokee kuolemat ehkäpä voimakkaammin ,kuin ne jotka pitää sitä luonnollisena. Silti monia koskettaa kuolema varsinkin jos lapsi kuolee ja ihminen joka on hyvin läheinen ja rakas. Väkivaltainen kuolema, itsemurhan aiheuttama kuolema, sairaus, yllättävä poismeno äkkiä satuttaa, koska siihen ei voi varautua ennakolta.

Ensimmäisen kuoleman muistan Ylistaron sillalla kun nainen oli ajanut pyörällä ja saanut jonkun kohtauksen ja juostiin katsomaan,kun makaa kuolleena sillalla. Olin varmasti joku 7-vuotias. Oli tavarat pitkin siltaa laukusta levinneet.

Seinäjoen Paappa

Rakas paappani 
paappani saa keppikerhon kävelykepin

Pirkko Mannola, paappani ja joku rouva vuonna 1958 jossakin tapahtumassa Seinäjoella
-Paappani kuolema oli ensimmäinen vuonna 1972, paappa oli hoidettu keuhkoparantolassa ja sitten siirretty sairaalaan ja kuolinsyy oli keuhkosyöpä. Meille lapsille sitä ei kerrottu silloin ja muistan kun kuulin ,että paappa oli halunnut nähdä vielä minut ja veljeni ennen kuolemaa,mutta ei sitä kukaan kertonut. Se tapahtui Seinäjoella ja me asuimme Riihimäellä. Muistan sen tunteen hautajaisissa, olin aika turtunut ja tuntui epätodelliselta.Olin 14-vuotias.
17.3.1972 paappani hautajaiset ylistaron kirkossa siunaus mistä matka johti Seinäjoen Törnävän hautausmaalle,minä siellä tulen rappuja vaaleat pitkät hiukset silmilläni vanhimman veljeni kanssa.

Isä

-Seuraava kuolema oli isäni v.1975 joka tuossa kuvassa kantaa paapan arkkua eli oman isänsä. Olin silloin 17-vuotias.
Isäni tapettiin viinapullon takia eli kohtasi väkivaltaisen kuoleman. Oli 2vko koomassa sairaalassa ja menin katsomaan häntä. Silitin isän kättä, muistan miten se oli voimakas koska oli entinen urheilija . Yht äkkiä isä avasi silmänsä ja sanoin, isä jos tunnistat minut niin räpäytä silmiäsi kaksi kertaa, ja isä räpäytti silmiään ja kyyneleet alkoi valua poskilla ja sydän pysähtyi. Juoksin sairaalan käytävällä hakemaan apua...se oli viimeinen kerta isä kuoli siitä seuraavana päivänä. Tapauksesta jäi trauma sisimpään , isä oli 42-vuotias.
Isäni ja äitini 1950-luvulla

Kihlattuni

-Seuraava kuolema oli kihlattuni jonka kanssa oltiin on/off suhteessa. Viina vei ja oltiin välillä erossa ja yhdessä.Alkoholi hallitsi elämää ja pettämiset. oltiin taas riidelty..kihlattu asui naapuritalossa. Muistan kun ambulanssin pillit ulvoi ja mietin ei kai ole hänelle mitään sattunut. 26.6.1990 olin 31-vuotias, kihlattu 32-vuotias .Kuluu 2päivää ja töihin minulle soitetaan, että arvaa kuka on poistunut keskuudestamme? kysyin no kuka? kihlattu on tehnyt itsemurhan.
Hirttänyt itsensä vaatenaulakkoon.
Lysähdin polvilleni ja juoksin terveyskeskukseen, missä olin töissä.
Siellä sanottiin ,että kyllä se on totta. Minua ei kutsuttu hautajaisiin koska kihlatun suku piti minua syyllisenä asiaan.
Kävin katsomassa häntä arkussa. Tuntui epätodelliselta ,että siinä makaa eikä herää vaikka hoen hänen nimeään.
Siitä lähti 20-vuoden painajainen, joka yö näin unta asiasta.
Monena yönä hän tuli uneen ja heräsin ja olin epätodellisessa olotilassa vuosia.
Elin jotenkin vuosia sumussa ja humussa elämässäni. välillä uskossa ja välillä maailman teillä. Olin uskossa 1992-1997 ...mutta sitten kylmenin kun

Seinäjoen mumma

- rakas mummani kuoli. Olin ollut hänen luonaan juuri kesän ja lähdin kotiin.mummalla oli kovat kivut mahassa kun lähdin. Olin edellisenä päivänä saanut johdattaa hänet uskoon, Jeesukseen Kristukseen. Mumman luona olin aina ns. turvassa, ei koskaan tullut mieleen ns. maailman asiat kun sain olla mummani kanssa. Aina kun lähdin pois hänen luotaan koin Hylkäämisen kivun.Rautatieasemalla itkin aina kun piti jättää mumma sinne yksin Seinäjoelle. 3vko kuluttua tulee äiti kotiini ja sanoo,että hän sai puhelun ,että mumma on viety sairaalaan, eikä kannata tulla katsomaan koska on tajuttomana ja huonossa kunnossa. Siitä paikasta lähden junalla Seinäjoelle ja sairaalaan. Heti kun astun sairasvuoteen luokse mumma huutaa:" Leenaaaa. Katselen sitä kauheaa taistelua elämästä ja kuolemasta ,oksennan kun niin raskasta. Mumma kuolee siitä 4päivän kuluttua.mummani oli kuollessaan 92-vuotias.
mumman 85-v päivät

minä ja mumma 1966
-Sen jälkeen kuolee monia muita entisen elämäni ystäviä ja myös uskovia ystäviä.
Mumman kuoleman jälkeen tuli maailman vaihe eli romahdin täysin.

Tyttäreni isä

-Tyttäreni isä kuolee viinamyrkytykseen v.2006. oltiin juuri saatu remontoitua hänelle asunto kuntoon ja hänen piti palata sinne takaisin ja odotti toisessa asunnossa pääsyä omaan asuntoon mutta löytyy siitä kahden päivän päästä kuolleena asunnosta.tytär oli soitellut ja ihmetteli kun isä ei vastaa, poliisit tuleekin ...

Paras likkakamu

-Seuraavaksi paras likkakamu  kuolee 2007...

Oma Äiti

-Äitini kuolema 12.6.2010 on silti ollut pahin kaikista, koska oltiin viimeiset vuodet äidin kanssa melk aina yhdessä ja soiteltiin jokapv...pahinta oli kun kukaan ei tiennyt mitä on tapahtunut enkä tiennyt minne äiti on kadonnut kotoa. edellisenä iltana hänellä oli raamattupiiri kotonaan.
Seuraavana päivänä häntä ei löydy eikä puhelimeen vastata. Huomaan piuhoja lattialla hänen kotonaan ja menen sairaalaan kaksi kertaa häntä etsimään ja vien piuhat mukanani josta tietää ,että ambulanssi on käynyt. Kukaan ei ollut sukulaisille soittanut.
Vasta myöhään illalla tulee soitto meilahdesta että äiti on siellä.Muistan kun lääkäri kertoo mitä on tapahtunut olen niin sumussa,että en tajua puheesta mitään.
Aamulla on saanut sydänkohtauksen.
Elää siitä 3vko ja sitten kuolee.Olen äidin luona loppuun asti en jätä häntä. luen raamattua,rukoilen ja pidän kädestä kiinni. Äitikin yrittää kommunikoida mutta henkitysputki kurkussa estää sen.
Tuska on jotain sanoin kuvaamatonta.
Kestää siitä jotenkin toipua 3-vuotta sumussa ja epätodellisessa tilassa oloa.
Yht äkkiä ihminen jonka kanssa puhuit puhelimessa jokapv on poissa.
Rakastan sinua äiti

Rakas äiti kulta v. 2008
mama


Myös monia muita kuolemia, väkivaltaisesti kuolleita ja itsareita yli 20 henkilöä.

- Eräitä joista en voi puhua kuin Jumalalle

- Myös monia muita sukulaisia, joita en kokenut niin läheiseksi kuin nämä jotka tässä mainitsen.

Kiitos kun jaksatte lukea näitä mun juttuja,älkää arvostelko mua pahalla, olen vain niin herkkä.

Ei kommentteja: