11/30/2017

Kuolemat elämässäni ja niiden tuntemukset 1972-2010

Ajattelin tässä kirjoittaa kuolemista ja kuolemasta. Niistä joita olen omassa elämässäni kokenut ja niistä tunteista joita ne aiheuttaneet.
Toisille kuolemat on normaalit tapahtumat elämässä eikä sitä oteta niin vakavasti, koska se kuuluu elämään samoin kuin syntymäkin.Varsinkin vanhuksen...silti minulle se on ollut rankkaa.
Riihimäen mumma ja paappa, serkkuni ja äitini hautakivi
Seinäjoen mumma ja paappa ja tätini hautakivi Seinäjoella

Ihminen joka on "hylätty" monta kertaa ja on ns. erityisherkkä kokee kuolemat ehkäpä voimakkaammin ,kuin ne jotka pitää sitä luonnollisena. Silti monia koskettaa kuolema varsinkin jos lapsi kuolee ja ihminen joka on hyvin läheinen ja rakas. Väkivaltainen kuolema, itsemurhan aiheuttama kuolema, sairaus, yllättävä poismeno äkkiä satuttaa, koska siihen ei voi varautua ennakolta.

Ensimmäisen kuoleman muistan Ylistaron sillalla kun nainen oli ajanut pyörällä ja saanut jonkun kohtauksen ja juostiin katsomaan,kun makaa kuolleena sillalla. Olin varmasti joku 7-vuotias. Oli tavarat pitkin siltaa laukusta levinneet.

Seinäjoen Paappa

Rakas paappani 
paappani saa keppikerhon kävelykepin

Pirkko Mannola, paappani ja joku rouva vuonna 1958 jossakin tapahtumassa Seinäjoella
-Paappani kuolema oli ensimmäinen vuonna 1972, paappa oli hoidettu keuhkoparantolassa ja sitten siirretty sairaalaan ja kuolinsyy oli keuhkosyöpä. Meille lapsille sitä ei kerrottu silloin ja muistan kun kuulin ,että paappa oli halunnut nähdä vielä minut ja veljeni ennen kuolemaa,mutta ei sitä kukaan kertonut. Se tapahtui Seinäjoella ja me asuimme Riihimäellä. Muistan sen tunteen hautajaisissa, olin aika turtunut ja tuntui epätodelliselta.Olin 14-vuotias.
17.3.1972 paappani hautajaiset ylistaron kirkossa siunaus mistä matka johti Seinäjoen Törnävän hautausmaalle,minä siellä tulen rappuja vaaleat pitkät hiukset silmilläni vanhimman veljeni kanssa.

Isä

-Seuraava kuolema oli isäni v.1975 joka tuossa kuvassa kantaa paapan arkkua eli oman isänsä. Olin silloin 17-vuotias.
Isäni tapettiin viinapullon takia eli kohtasi väkivaltaisen kuoleman. Oli 2vko koomassa sairaalassa ja menin katsomaan häntä. Silitin isän kättä, muistan miten se oli voimakas koska oli entinen urheilija . Yht äkkiä isä avasi silmänsä ja sanoin, isä jos tunnistat minut niin räpäytä silmiäsi kaksi kertaa, ja isä räpäytti silmiään ja kyyneleet alkoi valua poskilla ja sydän pysähtyi. Juoksin sairaalan käytävällä hakemaan apua...se oli viimeinen kerta isä kuoli siitä seuraavana päivänä. Tapauksesta jäi trauma sisimpään , isä oli 42-vuotias.
Isäni ja äitini 1950-luvulla

Kihlattuni

-Seuraava kuolema oli kihlattuni jonka kanssa oltiin on/off suhteessa. Viina vei ja oltiin välillä erossa ja yhdessä.Alkoholi hallitsi elämää ja pettämiset. oltiin taas riidelty..kihlattu asui naapuritalossa. Muistan kun ambulanssin pillit ulvoi ja mietin ei kai ole hänelle mitään sattunut. 26.6.1990 olin 31-vuotias, kihlattu 32-vuotias .Kuluu 2päivää ja töihin minulle soitetaan, että arvaa kuka on poistunut keskuudestamme? kysyin no kuka? kihlattu on tehnyt itsemurhan.
Hirttänyt itsensä vaatenaulakkoon.
Lysähdin polvilleni ja juoksin terveyskeskukseen, missä olin töissä.
Siellä sanottiin ,että kyllä se on totta. Minua ei kutsuttu hautajaisiin koska kihlatun suku piti minua syyllisenä asiaan.
Kävin katsomassa häntä arkussa. Tuntui epätodelliselta ,että siinä makaa eikä herää vaikka hoen hänen nimeään.
Siitä lähti 20-vuoden painajainen, joka yö näin unta asiasta.
Monena yönä hän tuli uneen ja heräsin ja olin epätodellisessa olotilassa vuosia.
Elin jotenkin vuosia sumussa ja humussa elämässäni. välillä uskossa ja välillä maailman teillä. Olin uskossa 1992-1997 ...mutta sitten kylmenin kun

Seinäjoen mumma

- rakas mummani kuoli. Olin ollut hänen luonaan juuri kesän ja lähdin kotiin.mummalla oli kovat kivut mahassa kun lähdin. Olin edellisenä päivänä saanut johdattaa hänet uskoon, Jeesukseen Kristukseen. Mumman luona olin aina ns. turvassa, ei koskaan tullut mieleen ns. maailman asiat kun sain olla mummani kanssa. Aina kun lähdin pois hänen luotaan koin Hylkäämisen kivun.Rautatieasemalla itkin aina kun piti jättää mumma sinne yksin Seinäjoelle. 3vko kuluttua tulee äiti kotiini ja sanoo,että hän sai puhelun ,että mumma on viety sairaalaan, eikä kannata tulla katsomaan koska on tajuttomana ja huonossa kunnossa. Siitä paikasta lähden junalla Seinäjoelle ja sairaalaan. Heti kun astun sairasvuoteen luokse mumma huutaa:" Leenaaaa. Katselen sitä kauheaa taistelua elämästä ja kuolemasta ,oksennan kun niin raskasta. Mumma kuolee siitä 4päivän kuluttua.mummani oli kuollessaan 92-vuotias.
mumman 85-v päivät

minä ja mumma 1966
-Sen jälkeen kuolee monia muita entisen elämäni ystäviä ja myös uskovia ystäviä.
Mumman kuoleman jälkeen tuli maailman vaihe eli romahdin täysin.

Tyttäreni isä

-Tyttäreni isä kuolee viinamyrkytykseen v.2006. oltiin juuri saatu remontoitua hänelle asunto kuntoon ja hänen piti palata sinne takaisin ja odotti toisessa asunnossa pääsyä omaan asuntoon mutta löytyy siitä kahden päivän päästä kuolleena asunnosta.tytär oli soitellut ja ihmetteli kun isä ei vastaa, poliisit tuleekin ...

Paras likkakamu

-Seuraavaksi paras likkakamu  kuolee 2007...

Oma Äiti

-Äitini kuolema 12.6.2010 on silti ollut pahin kaikista, koska oltiin viimeiset vuodet äidin kanssa melk aina yhdessä ja soiteltiin jokapv...pahinta oli kun kukaan ei tiennyt mitä on tapahtunut enkä tiennyt minne äiti on kadonnut kotoa. edellisenä iltana hänellä oli raamattupiiri kotonaan.
Seuraavana päivänä häntä ei löydy eikä puhelimeen vastata. Huomaan piuhoja lattialla hänen kotonaan ja menen sairaalaan kaksi kertaa häntä etsimään ja vien piuhat mukanani josta tietää ,että ambulanssi on käynyt. Kukaan ei ollut sukulaisille soittanut.
Vasta myöhään illalla tulee soitto meilahdesta että äiti on siellä.Muistan kun lääkäri kertoo mitä on tapahtunut olen niin sumussa,että en tajua puheesta mitään.
Aamulla on saanut sydänkohtauksen.
Elää siitä 3vko ja sitten kuolee.Olen äidin luona loppuun asti en jätä häntä. luen raamattua,rukoilen ja pidän kädestä kiinni. Äitikin yrittää kommunikoida mutta henkitysputki kurkussa estää sen.
Tuska on jotain sanoin kuvaamatonta.
Kestää siitä jotenkin toipua 3-vuotta sumussa ja epätodellisessa tilassa oloa.
Yht äkkiä ihminen jonka kanssa puhuit puhelimessa jokapv on poissa.
Rakastan sinua äiti

Rakas äiti kulta v. 2008
mama


Myös monia muita kuolemia, väkivaltaisesti kuolleita ja itsareita yli 20 henkilöä.

- Eräitä joista en voi puhua kuin Jumalalle

- Myös monia muita sukulaisia, joita en kokenut niin läheiseksi kuin nämä jotka tässä mainitsen.

Kiitos kun jaksatte lukea näitä mun juttuja,älkää arvostelko mua pahalla, olen vain niin herkkä.

11/29/2017

Tule lähelle mene pois, yksinäisyyden tuska ja ihanuus!

Yksinäisyys syö välillä tosi paljon, ei ole kelle puhua ei ole kelle mitä sanoa. Siis sellaiselle joka on lihaa ja verta.Ihminen.

Niin onhan mulla Jumala ja kyllä se saakin kuulla kaiken. 

Mooses lähti erämaahan ja sieltä löytyi vaimo, kaikilla yleensä on aina joku? mussa jotain vikaa kun ei ole...olen omituinen...yksinkö olen? en ole, olen,en ole,olen,en


 
Onneksi on yksi sielunhoitaja, jolle voin soittaa melk. aina aamupäivästä iltapv...hän ei juuri koskaan ole sanonut EI, en tiedä kuinka olisin ilman häntä jaksanut vuosikausia. Nyt kun hän vanhenee,pelottaa ...että sitten ei ole ketään.

Välillä kun kaikki kaatuu ja kukaan ei ymmärrä. Ei uskalla edes puhua miltä tää tuntuu ja ketäpä edes kiinnostaa ,se että olen niin yksin. Itken vain ja kävelen lenkillä.välillä niin pimeää niin tylsää. Haluaisin jo pois!

Muutama pariskunta käy  luonani 2 kertaa vuodessa. Välillä itken kun olen vain niin yksin, ei yhtään uskovaa ystävää, ei yhtään sielunkumppania. Sitten vielä määrättyjen sanat...kukapa tietää miten yksin voi olla. 

Vuonna 2007 kuoli paras uskova likkakamu  ja se oli kova paikka,tuntui että jäin tyhjyyteen.

Sen jälkeen kuoli oma rakas äiti 2010. en tajunnutkaan miten olin äidissä kiinni. Joka päivä puhelinsoitto,jokapv melkein kävin äidillä. Paitsi kun välillä otettiin yhteen.
Mutta silti nyt vasta tajuan monia asioita ja sitä miten paljon olinkaan äitini kaltainen.
Voi äiti miten sua rakastankaan ja odotan näkemistä taivaan kodissa.
Äidille, rakastan sua aina


Äiti rakas, viimeinen äitienpäivä ennen kuolemaa, äiti kuoli kesäkuun 12pv 2010


kuoli hyvä uskova naapurini, jota hoidin viimeiset ajat ennenkuin syöpä vei. 

Eli mun  uskovat ystävät on otettu pois. Ei aina ole helppoa elää yksinäisyydessä. 

Ehkä olen ihminen jota on vaikea lähestyä sekä itsekin pidän välimatkaa,koska en enää jaksaisi tutustua uusiin ihmisiin. Kaiken alkaminen alusta on hankalaa. Käyn seurakunnassa täällä ja en silti tunne hyvin ketään siellä, käyn kotiseurakunnassa ja sinne he kaikki jää, menen ja käännyn ovesta ulos...

Tai tunnen sittenkin muutaman mutta haluan ollakin yksin. Mitä siis tarkoitan kun sanon, olen niin yksin? yksikin pyysi numeroa ,että voi tulla käymään,en antanut, kun mietin jaksanko sittenkään ketään uutta? joten älkää suuttuko tästä kirjoituksesta,koska taidan haluta ollakin yksin.

Siksi olen niin kiinni Jumalassa ja Jeesuksessa, koska se tärkeintä elämässäni nyt. Minä viheliäinen ihminen kuka pelastaa tästä kuoleman ruumiista.

🙈veljentyttöni kanssa  kirjoitetaan melkein jokapv, hänen kanssa on hauska irrottautua kaikesta ns. tylsästä ja lukea hänen blogeja ja katsella youtube videoita. 
just niin, viisaasti sanottu


Voi Jumala älä anna mun katkeroitua tässä yksinäisyydessäni ,anna mun kokea kuinka sä kannat ja pidät lähellä yksinäisyydessä. Tätä kirjoittaessa kyyneleet valuu poskille ,auta Herra pyydän sua...jaksamaan vielä hetki. Kun laittomuus pääsee valtaan kylmenee useimpien rakkaus.  

Taitaa ollakin normaaliolotila syksy/talvi ,pimeys. Jos olisi rahaa ostaisin asunnon jostakin lämpimästä ja menisin sinne talveksi.
Säästän nyt asuntoon taivaassa, jos joku ymmärtää mitä tällä tarkoitan???

niin tuohonkin tottuu kun makaa vattallansa, niin pohjalaasta
Ovikello soi ,,,ihana lapsenlapsi tuli koulusta mummille jippii jippii ihanaa.Pitkästä aikaa.



PS. Kirjoituksella en halua loukata niitä, jotka jo on mun ystäviä. Onhan mulla muutamia kuitenkin.
<3 Eräs jonka kanssa ollaan jo kansalaiskoulusta asti tunnettu mutta vasta sitten myöhemmin alettiin enempi pyöriä yhdessä, eli nyt noin 35-vuotta enempi ja vähempi.
<3 Sitten myös on Facebookissa niitä joita olen tuntenut jo alakoulusta,kansalaiskoulusta asti,mutta kaukana asuminen on esteenä näkemiselle, kun en omista autoa.
<3Eräs jonka kanssa tavattiin yhdessä työpaikassa terveyskeskuksessa kun tultiin töihin sinne, se ystävyys on kestänyt 27-vuotta, yhdessä kuntosalilla ym...
<3 ja on facebookissakin niitä joiden kanssa kiva kirjoitella uusia ja vanhoja tuttavuuksia

11/22/2017

Olen se minäkin ollut mallina ...kun nyt vauhtihin pääsin

Mainosmallina lehdessä ja matkakeskuksen Aarikan liikkeessä 2013 - 54-vuotiaana
 
Välillä on kiva irroitella pois tuosta syöpäaiheesta, se on niin puuduttavaa tää kuoleman odotus ja kestää aikaa ennenkuin mitään tapahtuu, niin otetaan nyt tästä luppo ajasta irti vähän tällästä omaa juttua, missä olen päässyt lehtien palstoille mallina,tule muuttumaan kuvauksiin lehteen, harrastaja osioon ym...mallikuviin.
Ne niin kivoja kokemuksia ollut mun elämässä siksi kun olen aina luullut olevani mitään sanomaton hiirulainen, joka vaan kolossa piipittää. 🐁
Kaikki alkoi oikeastaan kun sain ensimmäisen tietokoneen v. 2003 avioeron jälkeen ja pääsin sillä maailmalle.
Lasimuseolla ammattikuvaajan mallina 2007

Taisin laittaa muutamia kuvia näkyville ja hups sitten jotkut mallimammat ,lehdet ,kuvaajat ottivat yhteyttä, hiirulaiseen joka ei sitten ollutkaan heidän mielestään hiiri vaan vuosia alistunut nainen.Luulo ei ollutkaan tiedon väärti, sanoo vanha kiinalainen sananlasku.

Ensimmäinen kuvaus oli v.2006 jossa pääsin kokeilemaan prinsessa pukua eräisiin kuviin.Kuvissa oli myös mukana konekivääri (jätin ne tästä pois ,ettei ala vahingossa toimimaan)ei vaan olen entisen tietokoneen kautta kadottanut ne kuvat ja piti esittää 1950-luvun julisteessa, missä olin BB (Brigitte Bardotia) eli yli 47-vuotiaana alkoi tälläinen ura...silloin tällöin ja tällöin silloin...aina vähän väliä tuli tälläisiä kuvauskutsuja
2006 prinsessa mekossa

Prinsessa mekossa mallikuvaus väliajalla

Kuvausten väliajalla 2006

Eräs kuvaus oli sitten Jade lehdessä, missä pääsin ampumaan aseella erääseen helsinkiläiseen ampuma klubiin 2008
Pääsin Harrastaja osiossa kokeilemaan ampumista 2008 Jade lehteen

Mallina

"salapoliisi etsivä" mimmi (mummo)
ammattikuvaajan mallina 2007

ammattikuvaajan mallina - 49-vuotiaana

Ammattikuvaajan mallina 2007

Prisman muotinäytös 2012
Prisman muotinäytös 2012
Prisman muotinäytös 2012
Kodin kuvalehdessä 21.2.2013

Kodin kuvalehdessä 2013

Kodin kuvalehden nettisivulla "Tule muuttumaan"

Kodin Kuvalehdessä 2013
studiokuvaus Clamous 2014 - 55-v mummomalli
Israelin mutanaamio mallina 2009
Mutanaamion jälkeen niin hehkeänä iho 2009
Ammattimallikuvaajan otos
Lasimuseolla 2008

Hakoisten linnavuori
Kodin kuvalehden kuvauksista tulossa 2013

Tää oli hyvä kun oltiin veljentytön kanssa jonkun Norjalaisen kirjailijan kirjaa lukemassa Helsingissä Akateemisen kirjakaupan edessä, ns. myyntikampanja 2007

Tässä tälläinen pienimuotoinen muistojen pläjäys lisään tänne sitten sitä mukaan kun kuvia taas tuloo etehen...koska urani alkoi niin myöhään ja kauneus on katoavaista,niin nyt 59-vuotiaana ei enää tule kutsuja tuollaisiin,eikä ole niin väliäkään,koska ei enää ole kyytiä millä kulkea.

Ihminen vanhenee ja ulkoinen rapistuu tässä iässä kovaa vauhtia.
Muistan nuorena kun ajattelin oman ikäisistä ikäloppuina ihmisinä. Aika kulkee todella nopeasti ,mutta kun ulkoinen rapistuu sisäinen ihminen uudistuu.(näin pitäisi ainakin uskovalla ihmisellä) Herra,auta meitä laskemaan päivämme oikein ,että saisimme viisaan sydämen. Sananlaskuissa sanoo saarnaaja turhuuksien turhuus kaikki on turhuutta maanpäällä...kauneus katoaa kuin kukka kuihtuu.

 Muistan sen tunteen, kun kuvattiin ihanaa,mutta enää se ei siltä tunnukkaan vaan menetti merkityksen, kun sain kohdata uudestaan Jeesuksen 2016 sekä vanhuuden näkeminen ja oman muutoksen,tärkeintä että ei anna sen vaikuttaa jokapäiväiseen elämään,koska kaikki vanhetaan ja kukaan ei ikuista nuoruutta täällä maanpäällä tule saamaan vaikka mitä tekisi. ihanaa olla vapaa jokapv meikkaamisesta ym... Nyt tärkeintä on se mikä on sisimmässä ja sen vaaliminen.










11/21/2017

Lapsenlapsen fanittelua 17.11.17 ja mummin piirros hänelle 20.11.17

Lapsenlapsi 13v kävi toisen mumminsa kanssa Helsingissä katsomassa norjalaista poikaduon Marcus & Martinus fanikeikkaa, missä avattiin kauppakeskus foorumiin heidän faniliike.
Jonottivat 6-7 tuntia, ennenkuin lapsenlapseni pääsi yhteiskuvaan ja nimmareita ottamaan. Anniinan suosikki on Marcus,pipopäinen.
Sitkeä toinen mummi oli kun jaksoi siellä seisoskella muutaman kilometrin jonossa.

Helmikuussa 2018 ovat  menossa katsomaan keikkaa, kun huomiseen oli liput jo myyty loppuun😕

Pitihän tälläinen tilanne minun tänne sitten julkistaa,koska teininä olin itse ihastunut The Sweet yhtyeen laulaja Brian Connollyyn.

Elämme vain kerran ja kaikki elämänvaiheet on koettava läpi,erilailla miten toiset kenties sen ajattelee ja kokee.

Martinus, Anniina ja Marcus 17.11.17
Eilen sitten ajattelin pitkästä aikaa taas vähän piirtää ja koitin tehdä tämän poikaduon muotokuvat,vain nopeasti. 20.11.17

Martinus and Marcus
Kerran elämässä teini aika eletään ja muistot siitä ovat ikuisia. Rakas lapsenlapseni kultaseni rakkaani.
Nyt on vaihe ihastusten,,,ja sen kun mummi jää tauolle ...