kävin ultra tutkimuksessa, oli määrätty kaulan ultra, mieslääkäri tutkii ja sanoo mitä hoitoja olet ottanut? miksei tätä ole leikattu? onko sädetetty? tutkii kaulaa ja sanoo eihän täällä ole kuin kaksi pientä pesäkettä.Tuntui, että oli vihainen siitä...sitten kattoo rintalastaa missä piti olla isoin pesäke, taas vihaisena toteaa, missä se on? en minä löydä mitään täältä? ei näy kun rustoja. Sanoin,että tehän se lääkäri olette ,minä olen potilas. Sitten heitti pyyhkeen millä voin pyyhkiä geelit pois ja lähti huoneesta.
Käytöksestä tuli paha mieli ja tuntui,että minne se syöpä on nyt sitten kadonnut? en osaa siis selittää asiaa kellekkään. Syöpälääkäri on 15.11. kaipa hän kertoo jos ei sekin ala sitten huutamaan kuten tuntuu olevan hämeenlinnan lääkäreiden tyyli melkein kaikilla.
Masennus ja kaamos
vettä sataa, kylmän kosteaa,mustaa taas alkaa jokavuotinen masennuskausi, kuten aina joka vuosi. Ei voi mitään vaikka kuinka rukoilee ,ei auta. on vain niin tylsää. Nukun kaiket päivät,hyvä jos jaksaa lenkille muutaman kerran viikossa. Tuli oltua sisällä melk 2viikkoa lonkan limapussi tulehduksen takia. kipu oli kauhea. Nyt tajuan miten kipu ajaa ihmisen epätoivoon. Mutta myös tylsyys. Tuppukylän yksinäisyys.Inhoan syksyä ja talvea.
Ei ole ketään ei ole mitään taas...itkettää vaan.Silti haluan olla yksin, koska en osaa olla muidenkaan kanssa. Itken ja itken kun on niin paha olla. Haluisin niin jo pois.Olen niin väsynyt olla aina iloinen ja jaksaa vaikka en jaksakkaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti